Täällä taas

Päätinpä tässä kirjotella pitkästä aikaa blogiin. Ei ole vaan ollu pitkään aikaan yhtään sellanen fiilis että olis tehny mieli ruveta vuodattamaan tuntojaan nettiin. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lauantaina alkaa joululoma! Ah, loistavaa. Parin viikon breikki tekee höpöä. Opiskelumotivaatio onkin sellaset pyöreet nolla. Ei vaan kiinnosta. Poissaolojakin jo enemmän kuin laki sallii... Ehkä loma palauttaa osan siitä motivaatiosta. Toivotaan niin.

Lukio on oikeestan ihan jeesh. Parempi kuin peruskoulu, ainakin musta. Vaikka luokanvalvoja itkikin etten ole valinnut tarpeeksi kursseja. Mitä väliä sillä nyt on, käyn neljässä vuodessa. Kyllä tässä ehtiä pitäis.

Muutan ehkä ens vuonna pois kotoa! Varmaan kaverin kanssa kämppiksiksi. Kun tyttöystävä ei ihan heti muuta kotoaan pois. Kattelen jo nyt ihan huvikseni vuokrakämppiä, vaikka enhän mä yhteenkään niistä ole muuttamasta. On mukavaa ajatella, että ei enää pitkä aika niin elämä muuttuu kertaheitolla.

Ja huomenna ryyppämään. On kyllä sellanen fiiliskin. Ei sillä, että nyt kauheen paska olo olis. Ei ole vähään aikaan ollu oikeestaan minkäänlainen fiilis. Paljon helpompaa haudata se, vaikka kyllä mä tiedän että se laukee kohta silmille. Sittenhän laukee.

Että tällästä tällä kertaa, yritän kirjoitella tässä vähän tiuhempaan tahtiin, mutta jos ei iske inspis niin ei vaan iske. Koitan vaikka lyödä tänne runojani jos en muuta keksi. Voisin tähän laittaa yhden jonka äsken tein. Käsittelee - YLLÄTYS YLLÄTYS - sotaa.

Repaleiset liput tuulessa

Tuskanhuudot ilmassa

Veriset raadot hangella

He saapuivat mukana länsituulen
Kuin rutto he saapuivat
Nuo pedot alla ristin
Puhuivat vapaudesta
Ja armosta
Vaan kumpaakaan eivät tuoneet
He toivat vain raudan ja kuoleman
Emme alistuneet
Ja palkaksi siitä
Nyt tässä makaan
Veljieni rinnalla
Hurme valuu hangelle
Haukon henkeä
Olen antanut kaikkeni
Minun on nyt aika nukkua
Hyvästi, metsien maa
Hyvästi, järvien maa
Hyvästi, sodan maa,
Isieni maa.