maanantai 3. marraskuuta 2008

Kumma kun on sisälläkin säiden armoilla

Alan olla niin kurkkua täynnä KAIKKEA.
Oon niin keskellä kaikkea paskaa,
Että on ihan mahdotonta pitää pää kasassa.
Kaikki on niin monimutkasta.
Miksei kaikki voi olla simppeliä.
Aah, haluan menneisyyteen.

Joka päivä mä teen kuolemaa.
Joka päivä mä luisun pikkusen enemmän mustaan.
Joka aamu mä herään entistä väsyneempänä.
Joka päivä tutut kasvot näyttää entistä sumeammilta.
Joka päivä taivas näyttää harmaammalta.
Päivä päivältä
Mä olen enemmän täynnä
Vihaa
Surua
Katkeruutta
Pettymystä
Ikävää

Itkin lauantaina pitkästä aikaa.
Tyttöystävän olkapäätä vasten.
En edes tiedä mille itkin.
Mielen valtas vaan niin pohjaton tuska.
Ei sitä voi ees selittää.

Ja pitkästä aikaa mun tekis mieli viiltää.
En tee sitä.
Se on perseestä.
Ja tupakkaa myös.
Aika menestyksekkäästi oon onnistunu lopettamaan.
Enkä mä suostu luovuttamaan.
Enenen.

Nuku hyvin, pikkuinen.



Ei kommentteja: