keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Voin vain katsoa, kuinka silmät päähäsi tulehtuvat


Heräsin harmaaseen aamuun
Väsyneenä, niin helvetin väsyneenä. Sain unta noin 4 tuntia.
Yöllä lähdin jo kävelemään alakertaan
Että veisin äidin unilääkkeen
Mutten uskaltanukkaan.
Ja datasin
Neljään saakka yöhön.

En kestä jos rakas lähtee osastolle
Mä en oikeasti kestä
Mä romahdan jos niin tapahtuu.
Mä varmaan kuolen.
No, ainakin henkisesti.

Olen ihastunu tollasiin pillerikuviin.
Voisi mennä lääkäriin.
Ehkä saisin pillereitä.
Panacodeja parhaassa tapauksessa.
Cipramilia kuitenkin luultavimmin vaan.

Eskapismi rupeaa taas ottamaan valtaansa.
Terä kutsuu hymyillen veristä irvistystään.
Viinaa
Ah. Mitä vaan.
Ehkäpä käyn lääkekaapilla kattomassa löytyisikö jotai kivaa -->



Ei kommentteja: