Kaikki on peittynyt tuhkaan harmaaseenKuolevat enkelit itkevät hiljaa
Kädessäni uhriveitsi
Ja uhri olen minä
Pala palalta
Viillän lihat irti luistani
Sieluni itkee.
Mutta viha on voimakkaampi.
Viillän.
Viillän.
Viillän.
Ei ole toivoa,
Ei kaunista kuolemaa.
Lopulta raastan sydämen irti rinnastani.
Se sykkii vielä tuhkan peittämällä asfaltilla.
Kunnes lävistän sen.
Tunteet ovat neuroosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti