Uni ei tule, joten päätin tulla tänne avautumaan.
Miksen mä voi viedä mun rakastani turvaan?
Miksen mä voi pelastaa sitä, miksimiksi miksi?
Ei musta ole sille apua.
Haittaa vaan.
Saan sen entistä surullisemmaks.
Enkä mä halua satuttaa sitä.
Se on mulle liian tärkeä.
Se ansaitsis parempaa kun mut.
Olen pelkkä terä sun ranteella.
Anteeksi, rakas <3
Olen vähän ajatellu.
Ja tullu siihen tulokseen,
että kun mä kuolen, niin mä haluan kuolla kylmään.
Pikkuhiljaa vaipua uneen, hypotermiaan.
Kylmälle hangelle.
Ja tuuli puhaltais, vieden mun hengen pois.
Ah.
Cut!
Cut!
BLEED!
BLEED BASTARD!
BLEEED!
Mutta mulla on vaan kuuma.
Aina vaan kuuma.
Ja on jano.
Hirveä jano.
Eikä sitä voi sammuttaa.
Musta puuttuu jotain.
Olen kuin palapeli, josta puuttuu yksi kappale,
Kuin kirja, josta puuttuu sivu.
Epätäydellinen.
Pitäisi valmistautua huomiseen esitelmään.
Ei vaan jaksais.
Mitä väliä sille oikeesti edes on???
Plääh.
Mä en jaksaisi.
Anteeksi.
Without You, I am nothing.
1 kommentti:
Kulta, toi ei ole totta.
Sä olet se käsi, joka vie terän pois mun ranteelta. Sä olet ainoa, johon osaan luottaa. Olet ainoa, keneen pystyn turvautumaan. Ainoa, jota osaan rakastaa. Ja mä rakastan sua niin paljon! Oot mun koko elämä.
Joten älä pyytele turhaan anteeksi. Sä et ole tehnyt mitään väärin. Sä et aiheuta mulle pahaa oloa. Sä saat mun olon paremmaksi.
"So tell me what you want
Cause I would give you anything
Tell me what you need and I’ll go get it
I’d give up all these dreams
To have you in my arms right now
I’d give up everything and I’d forget it"
<3
Lähetä kommentti