
Uni ei tule, joten päätin tulla tänne avautumaan.
Miksen mä voi viedä mun rakastani turvaan?
Miksen mä voi pelastaa sitä, miksimiksi miksi?
Ei musta ole sille apua.
Haittaa vaan.
Saan sen entistä surullisemmaks.
Enkä mä halua satuttaa sitä.
Se on mulle liian tärkeä.
Se ansaitsis parempaa kun mut.
Olen pelkkä terä sun ranteella.
Anteeksi, rakas <3
Olen vähän ajatellu.
Ja tullu siihen tulokseen,
että kun mä kuolen, niin mä haluan kuolla kylmään.
Pikkuhiljaa vaipua uneen, hypotermiaan.
Kylmälle hangelle.
Ja tuuli puhaltais, vieden mun hengen pois.
Ah.
Cut!Cut!BLEED!BLEED BASTARD!BLEEED!Mutta mulla on vaan kuuma.
Aina vaan kuuma.
Ja on jano.
Hirveä jano.
Eikä sitä voi sammuttaa.
Musta puuttuu jotain.
Olen kuin palapeli, josta puuttuu yksi kappale,
Kuin kirja, josta puuttuu sivu.
Epätäydellinen.
Pitäisi valmistautua huomiseen esitelmään.
Ei vaan jaksais.
Mitä väliä sille oikeesti edes on???
Plääh.
Mä en jaksaisi.
Anteeksi.
Without You, I am nothing.