You are the One

Mä haluan nähdä kun sä naurat.
Mä haluan nähdä kuinka sä hymyilet kesällä rannalla, juoden kylmää limpparia.
Mä haluan kulkea sun kanssa aurinkoista katua jäätelöt kädessä.
Mä haluan laittaa yhdessä ruokaa meille, meidän omassa kodissa, ilman että tiiän että suhun sattuu.

Miksei se vois olla niin?

Mä haluan.
Haluan.
Haluan.
Haluan.

Ja niin ahdistus hiipii hiirenhiljaa pitkin selkäydintä.

My Little Absinth Fairy

Kello on puoli kaksi, rakas nukkuu sängyssäni, eikä mulla ole parempaa tekemistä kuin kirjotella täällä plokiin. Kokeilin nukkua, ei onnistunut.

Kuuntelen Sentencedia ja fiilistelen muistoissa, viime talvessa ja keväässä. Halusin niin kovasti tuon tytön itselleni, mutten koskaan uskonut, että saisin hänet, olihan hän jo kerran torjunut minut. Omalla tavallaan toi melankolinen ja yksinäinen aika oli kuitenkin ihanaa. Mulla oli hyviä ystäviä, ja alkoholia kului.
Ei tosiaankaan voita kyllä tätä aikaa, ja onhan noi kaveritkin vielä tallella, äskeinen mesekeskustelu todisti sen: kaveri pyysi että lähden sen kanssa lauantaina juomaan. Lupasi tarjota viinaksetkin. Sen kanssa oli niin mahtavaa dokata! Keskusteltiin kaikesta syvällisestä, kuunneltiin Sentencediä ja kitattiin bisseä. Sen kaverin kanssa juominen oli niiiiin erilaista kuin nykyään. Ei mitään rähinöitä ja muuta, vaan filosifista keskustelua puolikkailla aivosoluilla :D Toivottovasti lauantaina on yhtä hauskaa kuin silloin ennen! Oon tosiaankinkin innoissani, pitkästä aikaa. Kaikki on viime aikoina tuntunut niin turhalta ja harmaalta. Ideana oli, että en ryyppäisi oikestaan tänä vuonna. Juomisintoa ei ollutkaan, ennen tätä. Uutena vuotena sitten jonkun verran. Pitäähän ton mun oman Absinttikeijun päästä juopottelemaan ;) <3

Kohta alkaa jo uusi vuosi! Tavallaan kuin uusi luku elämän kirjassa. Tuntuu mukavalta. Voi tavallaan aloittaa alusta.

Vuonna 2009 minä aion:

- Lopettaa tupakoinnin

- Vähentää juomista

- Pitää enemmän yhteyksiä kavereihin

- Panostaa tyttöystävään. Se on mun elämäni tärkein asia <3

- Alkaa urheilemaan.

- Panostaa kouluun enemmän

Hyvällä mielellä siis uuteen vuoteen. Uutenavuotena olisi tarkoitus siis vaan ottaa rennosti, istuskella kotona, nappailla hiukan alkoholia kaverin ja tyttöystävän seurassa. Ei mitään hulluja bileitä, ei vaan jaksa.

Ps. Taidan vaihtaa tässä samalla blogin ulkoasua. Toivottavasti pidätte!

Aina yksin muiden ihmisten joukossa

Ajattelin aluksi etsiä tähän tekstiin jonkun hienon kuvan, mutten sitten jaksanutkaan. Joku joulukuva olis voinu olla hieno, mutta nyt saa kelvata ilmankin.

Olin illalla kaverilla käymässä. Ja voi helvetti että ahdisti, halusin koko ajan pois sieltä. Siellä oli paljon ihmisiä. Haluisin vaan vetää piikkilanka-aidat itteni ympärille enkä päästää ketään sisään. En pahaa oloa, en mitään. On niin saatanan levoton ja inhottava olo...

Nyt voin ihan oikeesti sanoa, että mun on tosi paha olla. En halua ajatella mitään. Kaikki pikkasiatkin painaa päälle 1000 kertaa suurempina. Perseestä.

Jouluaatto. Jippiajei. Tosi siistiä. Huaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah. No, saa ainakin ruokaa, PAAALJON RUOKAA.

Hyvää yötä immeiset <3

Täällä taas

Päätinpä tässä kirjotella pitkästä aikaa blogiin. Ei ole vaan ollu pitkään aikaan yhtään sellanen fiilis että olis tehny mieli ruveta vuodattamaan tuntojaan nettiin. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lauantaina alkaa joululoma! Ah, loistavaa. Parin viikon breikki tekee höpöä. Opiskelumotivaatio onkin sellaset pyöreet nolla. Ei vaan kiinnosta. Poissaolojakin jo enemmän kuin laki sallii... Ehkä loma palauttaa osan siitä motivaatiosta. Toivotaan niin.

Lukio on oikeestan ihan jeesh. Parempi kuin peruskoulu, ainakin musta. Vaikka luokanvalvoja itkikin etten ole valinnut tarpeeksi kursseja. Mitä väliä sillä nyt on, käyn neljässä vuodessa. Kyllä tässä ehtiä pitäis.

Muutan ehkä ens vuonna pois kotoa! Varmaan kaverin kanssa kämppiksiksi. Kun tyttöystävä ei ihan heti muuta kotoaan pois. Kattelen jo nyt ihan huvikseni vuokrakämppiä, vaikka enhän mä yhteenkään niistä ole muuttamasta. On mukavaa ajatella, että ei enää pitkä aika niin elämä muuttuu kertaheitolla.

Ja huomenna ryyppämään. On kyllä sellanen fiiliskin. Ei sillä, että nyt kauheen paska olo olis. Ei ole vähään aikaan ollu oikeestaan minkäänlainen fiilis. Paljon helpompaa haudata se, vaikka kyllä mä tiedän että se laukee kohta silmille. Sittenhän laukee.

Että tällästä tällä kertaa, yritän kirjoitella tässä vähän tiuhempaan tahtiin, mutta jos ei iske inspis niin ei vaan iske. Koitan vaikka lyödä tänne runojani jos en muuta keksi. Voisin tähän laittaa yhden jonka äsken tein. Käsittelee - YLLÄTYS YLLÄTYS - sotaa.

Repaleiset liput tuulessa

Tuskanhuudot ilmassa

Veriset raadot hangella

He saapuivat mukana länsituulen
Kuin rutto he saapuivat
Nuo pedot alla ristin
Puhuivat vapaudesta
Ja armosta
Vaan kumpaakaan eivät tuoneet
He toivat vain raudan ja kuoleman
Emme alistuneet
Ja palkaksi siitä
Nyt tässä makaan
Veljieni rinnalla
Hurme valuu hangelle
Haukon henkeä
Olen antanut kaikkeni
Minun on nyt aika nukkua
Hyvästi, metsien maa
Hyvästi, järvien maa
Hyvästi, sodan maa,
Isieni maa.

Päätäni pääse en pakenemaan

En saa unta vaikka kuinka yritän rentoututa.
Päässä hakkaa koko ajan niin helvetisti.

Ärsyttää.
Vituttaa.
Surettaa.

En tiiä alanko olla vaan niin väsyny jo että pienetkin asiat saa mut ihan hajalle.
Mun tekee mieli repiä pääni halki, kun en ymmärrä.
En kestä sitä kun en ymmärrä!
Enkä voi ymmärtää täysin järjettömiä asioita.
Syömishäiriö on jotain sellasta.
En osaa vaan ymmärtää sitä.
Vihaan tätä yhteiskuntaa ja tätä maailmaa niin paljon.
Ja toi saatanan sairaus kuvastaa tätä paskaa maailmaa niin vitun hyvin.

Isä lähti.
Taas.
Päällisin puolin näytti varmasti siltä että olin ihan okei.
Sanoin äidillekkin, että oon kärsiny jo niin paljon etten jaksa enää välittää.
Se vaan hymähti.

Miksen enää osaa pitää tätä paskaa oloa sisälläni?
Miksen osaa pitää sitä kivenkovaa maskia naamallani?
Miksen osaa olla vahva...
En haluis olla heikko.
En oikeesti haluis.

Uusi jakso alkaa huomenna.
Moni oppilas varmaan ajattelee "Nyt mä aion panostaa!"
Vaan en mä.
Mua ei jaksa kiinnostaa paskankaan vertaa miten mun koulu sujuu.
Mitä vitun väliä sillä oikeasti on?
Sain seiskan historiasta.
Mun vahvimmasta aineestani.
Mun intohimostani.
Kertoo varmaan jotain mun opiskeluni tasosta.

Mä toivon että jokin vie mut yöllä.

Öitä.

Vittu mä alan hajota.

Kävelen vain kehää tyhjässä talossani

Tuntuu siltä kun päätä lyötäs vasaralla joka suunnasta.
Buranakaan ei suostu auttamaan.
Lämpöä 37,6

Musta tuntuu ihan siltä kun olisin hylänny mun tyttöystävän.
Aina tää sama olo, kun en näe sitä.
Ärsyttävää.
Ja pelkään että se on vihanen mulle.
Kai sitä sais ollakkin.
Se ansaitsis niin paljon parempaa.